Aistiesteettömyys- jokaisella on oikeus voida hyvin

Neurokirjon ihmisille melu, kirkkaat valot, ahtaat tilat tai ennakoimattomat tilanteet voivat aiheuttaa kohtuutonta kuormitusta 😓, joka vaikeuttaa arjessa selviytymistä.
Kun aistiesteettömyyden näkökulma unohdetaan, suljemme osan ihmisistä ulkopuolelle 🚪 – emmekä aina edes huomaa sitä.

Aistiesteettömyys tarkoittaa sellaisen ympäristön luomista 🌿, jossa kaikilla on mahdollisuus toimia omien vahvuuksiensa mukaisesti 💡 ilman turhaa kuormitusta. Koulut 🏫, työpaikat 🏢, joukkoliikenne 🚆 ja palvelut 🏪 tulisi suunnitella niin, että ne ovat saavutettavia myös niille, joille aistikuormitus voi olla todella uuvuttavaa.
Julkisten tilojen suunnitteluvaiheessa tulisi ottaa myös huomioon aistiesteettömyyden näkökulma 🏗️.

YK:n vammaissopimus linjaa, että esteettömyys on perusoikeus ⚖️. Kun panostamme rauhallisiin tiloihin 🛋️, selkeästi järjestettyihin palveluihin 📋 ja vähemmän kuormittaviin ääni- ja valoympäristöihin 🔇💡, tuemme neurokirjon ihmisten mahdollisuutta osallistua ja voida hyvin 😊.

Parannukset eivät hyödytä vain neurokirjon ihmisiä – niiden myötä rakennamme paremman ympäristön meille kaikille 🌍. Kukapa ei arvostaisi rauhallista koululuokkaa 📖, tai mahdollisuutta valita työskentelytila, jossa voi keskittyä ilman jatkuvia ärsykkeitä? 🤔
Muutos alkaa, kun ymmärrämme, ettei aistiesteettömyyden näkökulmia ole huomioitu riittävästi 🔎. Neurokirjon ihmisillä on arvokasta tietoa 🧠 siitä, millaiset ratkaisut toimisivat heille parhaiten. Heidän kokemustensa kuuleminen tulee olla lähtökohta 🗣️, kun suunnitellaan tiloja ja palveluita.

Kun rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokainen voi toimia omana itsenään ilman tarpeetonta kuormitusta 🏡, rakennamme samalla yhteiskuntaa, joka on inhimillisempi ❤️, osallistavampi 🤝 ja oikeudenmukaisempi ⚖️.