Otsikkosi

Politiikkaan mukaan lähteminen on ollut alusta lähtien minulle sydämen asia.

Se on halua kuunnella, kohdata ja auttaa rakentamaan parempaa arkea meille kaikille, mutta erityisesti lapsille, nuorille ja perheille. Heidän hyvinvointinsa on mielestäni se perusta, jolle koko yhteiskuntamme tulevaisuus rakentuu.

Tämän ajatuksen siivittämänä lähdin aikanaan ehdolle aluevaaleihin, ja nämä vuodet politiikassa ovat olleet täynnä kasvamista, oppimista ja merkityksellisiä hetkiä.

Mutta joskus elämä tuo meidät risteykseen, jossa on vain pysähdyttävä. Miten voin parhaiten tehdä hyvää ja vaikuttaa asioihin sekä hyödyntää osaamistani?

Uskon vahvasti että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi – aidosti ja arvokkaasti.

Jokaisella heistä on oikeus kasvaa ympäristössä, joka antaa mahdollisuuden kukoistaa ja vahvistaa heidän uskoa tulevaisuuteen.

Silti tiedän, että monen lapsen, nuoren ja perheen arki ei ole tällainen. Moni uupuu tukiverkkojen puuttuessa, ja yhteiskunnan tarjoama apu voi joskus tuntua liian etäiseltä tai riittämättömältä.

Työssäni Kelassa toimeentulotuen asiantuntijana kohtaan ihmisiä, joiden arkea varjostaa jatkuva epävarmuus.

Näen läheltä, miten raskasta on elää huolten täyttämässä arjessa – huolten, jotka koskevat aivan perustarpeita, kuten riittääkö raha ruokaan tai asumiseen.

Tiedän, miten tämä epävarmuus hiipii osaksi kaikkea: ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen, lasten hyvinvointiin ja jopa ihmisen omaan jaksamiseen.

Jokaista kohtaamaani ihmistä yhdistää yksi asia: he kaipaavat toivoa.

Kuluneen vuoden aikana olen joutunut peilaamaan tätä kaikkea myös omaan politiikassa tekemääni työhön. Olen tuntenut kasvavaa ristiriitaa omien arvojeni ja Kokoomuksen toimintaympäristön välillä.

Vaikka olen yrittänyt löytää mahdollisuuksia vaikuttaa näihin asioihin, sydämeni on kertonut minulle, että on aika pysähtyä ja kuunnella itseäni. Mitä pidemmälle asiaa pohdin, sitä varmemmaksi tulin: en voi jatkaa näin.

Tämä ei ollut helppo päätös. Kokoomuksessa olen saanut työskennellä upeiden ihmisten kanssa, jotka ovat tukeneet minua. Näitä ystävyyksiä vaalin ikuisesti.

Mutta lopulta sydän ohjaa suuntaan, jota järki ei aina heti ymmärrä. Minun sydämeni on kertonut, että minun paikkani on nyt muualla.

Olen löytänyt Keskustasta yhteisön, jossa lapsia, nuoria ja perheitä kuunnellaan samalla herkkyydellä ja palolla kuin itse koen.

Keskustassa näen mahdollisuuden rakentaa oikeudenmukaisia ja inhimillisiä ratkaisuja, jotka auttavat meitä kaikkia selviämään vaikeista ajoista. Tämä päätös ei ole askel pois politiikasta, vaan askel kohti mahdollisuutta tehdä juuri sitä työtä, johon uskon eniten.

Koen, että olen matkalla sinne, missä voin tehdä eniten hyvää. Tämä päätös on tehty sydäntä kuunnellen ja ihmisiä ajatellen.

Tiedän, että moni kamppailee arjessaan, mutta haluan olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus tuntea toivoa – edes pieni pilkahdus valoa kaiken keskellä.

Olen suunnattoman kiitollinen kaikille, jotka ovat kulkeneet rinnallani tähän asti, kiitos ystävyydestä ja tuesta.